lauantai 29. elokuuta 2015

Vanajanlinnan autonäyttely!!!

Juu, eli lähdimme lauantaina Pekon ja hänen veljensä kanssa Vanajanlinnaan katsomaan urheiluautonäyttelyä, missä myös Pintakillalla oli teltat ja pari autoa näytteillä. Audi ja 2 luokkalaisten projekti Plymouth mille ei olla vielä mitään tehty.

Autoja oli jos jonkinmoisia ja itseäni varsinkin jenkki muskeliautot kiinnostivat ja olihan siellä oma märkä päiväuneni eli kiiltävän musta Ford Mustang. Sellaisen kun joskus saisi. Ja nappisilmä Lada, olikohan 1200. Siinä on söpö auto. Lisäksi DeLorean oli hieno joka on tuttu Paluu tulevaisuuteen elokuva trilogiasta.

Silmiin pistävää oli osan autojen mielenkiintoinen kunto, oli appelsiinipintaa ja kiireellä tehtyä myllytystä. Osassa autoissa näkyi jopa hiontanaarmua kun aurinko osui pintaan tms. Pintakillan Audi oli mielestäni yksi parhaista autoista pinnoiltaan. Saa opettajamme olla ylpeitä opiskelijoistaan.

Lisäksi Pintakillan osaston vieressä esitteli erikoismaalaus taitojaan Art & Design Anzelika Muttonen (http://designanzelika.blogspot.fi/), joka siis toimii myös Pintakillassa ammatillisena ohjaajana sekä opettaa halukkaille kynäruiskulla maalaamista. Siinä miehissä ihmeteltiin et on se helppoa kun sen osaa.

Alla muutamia kuvia hienoista autoista, joskin kaikki siellä oli hienoja joskin yksi uusi Hyundai erottui tavallisuudellaan joukosta!!
Hieno avo Mersu

DeLorean aka "Back to the Future"

Ford Mustang. Mä haluan niin paljo ntämmöisen

Tää oli hieno reliikki auto


Näissä Volkkareissa on vielä tyyliä muotoilussa. Me likes alot!!!

Hauska ambulanssi, ruumisauto mikä lie. Huomaa 2 taka-akselia

But Im outta here!!!

Peace!!!

Torstain lentokone!!!


Elikkäs!

Olimme aikuisopiskelija porukalla touhuamassa torstaina Tervakoskella vanhan lentokoneen tutkakuvun pohjia. Aluksi saimme hioa miljoona eri kerrosta maalia joka monessa kohtaa menikin ihan rakenteelle asti, rakenne oli vissiin jotain muovisysteemiä, emme oikein tienneet itsekään. Koneen vuosimalli oli  1947 tai sinne päin. Kone oli tuotu Arizonan autiomaasta ja sen näki kunnossakin ja omistajalla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana.

Osa maaleista oli kiinni kuin täi ja osa taas aivan liituuntui hiottaessa. Hioimme epäkeskokoneilla (kiitos MP puolelle koneiden lainasta) 120 karkeuksisella paperilla ja paperia meinaan kului jonkin verran. Sen jälkeen vielä kittasimme pahimmat kolot ja hioimme lopuksi vielä kitit karkeasti tasaiseksi. Työtä pohjissa vielä mielestäni on mutta suurin työ jo tehty. Joutuipa opettajamme Jari Välkkynen tarjoamaan meille kahvitkin kun olimme niin tehokkaita.

Työ itsessään oli mielenkiintoinen ja halua olisi koko porukalla myös maalata koneen kuomu, mutta varsinkin aamulla oli ongelmana jo syksyinen kaste pinnassa, joka osaltaan luo haasteita lisää pintakäsittelylle.

Työporukassa siis oli allekirjoittanut, Pekko, Terhi, Tiia ja Pavel. Työ sujui yllättävän ketterästi ja ns. "läpsystä" vaihto periaatteella että kaikki saivat hioa ja lepoa tarpeeksi. Lisämaininnan saavat 10 hengelle varatut eväät, missä Ammattiopisto Tavastia ei ollut säästellyt.

Koneen omistaja selostamassa hommaa 
Tässä näkyy useat maalikerrokset

Pekko & Terhi hiomassa

Minä ja Tiia hiomassa 
Pekko!!! 
Pölyistä hommaa kuten Tiiasta näkee

Kittiä hiomassa

Hionta jatkuu

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Työkyky käsityöammatissa fyysisen suoriutumisen näkökulmasta!


Aloin tuossa miettimään Linnan puistossa dippejä ja leuanvetoja sateessa tehdessäni, mitkä asiat käsityöammatissa, kuten pintakäsittely, ovat fyysisen työkyvyn suurimmat haasteet. Ensimmäisenä tietenkin tuli mieleen erilaiset kovetteet ja liuotteet sekä pölyt, jotka vaikuttavat hengitysteihin joka taasen pitkittyneessä, vuosien, altistuksessa johtaa työkyvyn laskuun keuhkojen ja myös aivojen osalta. Pitäkäämme siis tarvittavia suojavarustuksia niin hioessa että ruiskuttaessa maalia.

Lisäksi mielestäni maaliruisku ja kittilastat rasittavat käsiä ja varsinkin forkkuja (forearm eli kyynärvarsi), josta myös esimerkiksi Rakennusmaalaus puolella yleiset "Tenniskyynärpäät" johtuvat. Linkissä hyvää tietoa aiheesta ja luotettava lähde eli ei wikipedia :D. Eli lihaskuntoharjoitukset tulevat tässä esiin.

Mielestäni hyvä tapa pitää yllä yläkropan toimintakykyä on tehdä paljon omaa kehoa hyödyksi käyttäviä ohjelmia kuten esimerkiksi juuri dipit, leuanvedot, käänteiset vedot, renkaat. Näissä liikkeissä monesti kädet ja yläkroppa joutuvat kannattamaan koko kehon painoa jolloin rasitusta saa myös esimerkiksi keskivartalo, koska se käytännössä mahdollistaa kropan mahdollisimman stabiilin muodon ja helpottaa liikkeiden tekoa. Lisäksi myös koordianatio kehittyy ja erilaisten lihasten harmoninen yhteistyö.

Lisäksi erilaiset maksimivoima liikkeet kuntosalilla ovat hyviä (kuten Maastaveto ja kyykyt) koska näissäkin ei keskitytä yhteen lihasryhmään vaan kehoon kokonaisuutena minkä lisäksi kroppa joutuu useasti suhteellisen suurten kuormien alle, jolloin taas keskivartalon stabiilius tulee keskiöön.

Itse olen aikoinani harrastanut Aikidoa hetken aikaa ja Brasilian Jujutsua noin vuoden verran enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja molemmista jäi käteen nippu hyviä lihaskuntofilosofioita, varsinkin Aikidosta, missä jokaiseen treeniin kuuluu nivelten liikkuvuuden parantaminen ja venyttelyt kun taas BJJ:ssä keskikroppa joutui aika koville ja osaltaan myös hengityselimistö tatamilla pyöriessä. Myös kamppailulajit parantavat koordinaatiota ja juurikin lihasten harmonista yhteistyö kykyä. Kroppa siis oppii käyttämään käsillä olevan voimantuoton mahdollisimman tehokkaasti.

Kaikki ylläoleva mielestäni parantaa työssäjaksamista ja työkykyä, koska lihas tottuu fyysiseen työhön ja vahvat lihakset myös suojelevat nivelten herkkiä rakenteita ja rustoja. Lisäksi esimerkiksi lihaskuntotreeni vahvistaa keskivartaloa ja opit tuntemaan koska esimerkiksi selkä on suorana että voit nostaa isoja kuormia, jos ei apuvälineitä ole käsillä. Ei siis revitä isoja kuormia maasta huonolla tekniikalla, siinä menee vain paikat rikki.

Jos joku pani merkille, en käsitellyt postauksessa juurikaan kardioliikuntaa vaikkakin tietyn asteinen sydämen ja keuhkojen toimintakyky onkin merkityksellistä käsityöammatissa, harvemmin kuitenkaan juoksemme tai teemme muita vastaavia töitä joten mielestäni se ei ihan osu tähän aiheeseen vaikak tärkeää kokonais terveyden kannalta onkin.

Lihaksistostaan ja fyysisestä kunnosta huolen pitäminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, se maksaa itsensä vanhemmiten takaisin korkojen kera.

Tässä siis hieman pohdintaa! Huomenna varmaankin tulee juttua lentokoneesta ja sen hiomisurakasta

Im outta here!!

Peace!!!
Pic1: Linnanpuiston treenilaitteita

tiistai 25. elokuuta 2015

Mitäs tänään tapahtui?!

Tänään vuorossa oli aamulla hieman fysiikkaa ja käyttötietojen tutkimista. Sen jälkeen tiimeittäin ihmeteltiin kittausta ja rautaosaa, mikä pestiin Liuotinpesulla ja sen jälkeen vielä Vesipesurilla. Vesipesun jälkeen kappale laitettiin Sinkoon, millä siis puhallettiin irtoa aines pois SA 2.5 luokkaan.

Huomenissa sitten vissiin pitäisi 1-komponettia ruiskuttaa kappaleeseen.















Im outta here!!

Peace!!!

maanantai 24. elokuuta 2015

Mitäs olen touhunnut koulun alusta tähän päivään!?

Laitetaanpa hieman ylös mitä touhusimme Aikuisopiskelijoiden kanssa kun nuorisoaste ei ollut vielä valintojaan tehnyt. Ensimmäsen viikonhan olimme pääasiassa luokassa ja ihmeteltiin turvallisuusohjeita ynnä muuta sellaista. Lisäksi oli Matematiikan tasokoetta että hieman korroosion kemiaa. Mutta perhana, olihan meillä vielä pari Logistiikan rekanosaa, mitkä maalasimme valkoisiksi, josta on myös videokuvaa, joskin ei allekirjoittaneen ruiskutuksesta kun heiluin kameran varressa, mutta eiköhän sekin korjaannu lähitulevaisuudessa.

Seuraavalla viikolla, viikkonumero 34 (olikohan!?!), pääsimme sitten halliin touhuamaan teräksistä keinua minkä hioimme niin puhtaaksi kuin sen nyt kyseisillä laitteilla pystyi ja tämän jälkeen ruiskutimme korkeapaineruiskulla Epoksipohjamaalin ja Polyuretaanimaalin pinnaksi, muistaakseni. Lisäksi teimme opettajamme Jari Välkkysen kiesin vanteet, missä pääsi kokeilemaan Sinkolinjaa ja Jauhemaalausta. Iso kiitos Marikalle opastuskesta :)

Maalien kuivuessa touhusimme kittausharjoituksia. Laitan tähän alle muutamia kuvia.

Pic1: Keinun runko pintamaalissa ja taustalla korkeapaineruisku

Pic2: Keinun jalat pintamaalissa. Huomaa hieno ripustus!!!

Pic3: Auton vanteet tulleet uunista ja jäähtyneet

Pic4: Kittausharjoitteita. Näkee hyvin hioutuneistakohdista kuinka
monta kertaa osa on uudelleen maalattu etc.


But I'm out!!!

Peace!!!


Ensimmäinen eli "Kuka minä olen?!"

No niin! Mitä sisältyy VäriVirtanen blogin kantavaan voimaan. Olen siis 1985 syntynyt mies Turengin kylästä. Olen muusikko, taiteilija ja jonkinsortin hippikin kun sille päälle satun. Kitaraa olen soittanut 18 vuotta ja säveltänyt yhtä kauan. Voitte olla varmoja että näette kitaran jos toisenkin Tavastian hallissa, jos vain saan luvan ja hinnat kohdalleen tehdä projekteina kitaranraadoista soivia pelejä. Kitaraan liittyy myös yksi paikoista mihin haluaisin päästä harjoitteluun eli Harvialan Kartanossa toimivaan Ruokankaan kitarapajaan.

Kouluista sen verran että Ylioppilaaksi kirjoitin joulukuussa 2004, minkä jälkeen puoleksi vuodeksi Hämeen Rykmenttiin (R.I.P) asevarastolle armeijaan. Olen siis Ratsumies, jota arvoa ei enää suomessa vissiin missään ole. Tämä siis vanha Hämeen Rykmentin nimitys jääkärille.

Armeijan jälkeen tarinani jatkui Koulutuskeskus Tavastian Maalauslinjalla, eli opiskelin Rakennusmaalariksi, mihin valmistuin joulukuussa 2007. Tämän jälkeen toimin erilaisissa rakennusalan töissä ja työttömänäkin vuoteen 2010 milloin sain ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan pidemmän työsuhteeni, missä työskentelin ikkuna ja ovi korjausten parissa ja asensin Linnatiivistettä. Samalla pidin sivuhommilla yllä Rakennusmaalarin taitojani ja tälläkin hetkellä teen siskolleni pintaremonttia, missä nyt saumanauhojen asentaminen.

Pic1: Saumanauha asennettuna Asennuskyprokkiin ja ruuvinkannat kitattu. Ei sinällään liity Teolliseen pintakäsittelyyn . . . vai liittyykö?!?

Mutta miksi hain takaisin kouluun ja nimenomaan Teolliseen pintakäsittelyyn? Jotenkin olen aina pitänyt  ruiskutustöistä ja esimerkiksi Hiekkapuhallus on ollut lähellä sydäntä, varsinkin kammiossa tapahtuvan, koska siellä ei kaiken maailman jantterit ole niskan takana hengittämässä. Siellä saa olla rauhassa ja keskittyä työn tekemiseen, ja lopputulos on se mikä ratkaisee.

Im out now!!

Peace!!!